Meillä ei usein tapella. Joskus kuitenkin ilman puhdistamisen kannalta on pakko vetää herneet nenään.

Ärsyynnyin, koska Mr. maisteli hiukan olutta ja halusi lähteä ravintolaan jatkamaan. Enkä mä nyt siitä vielä mitään lämpöä ottanut. Kyllähän Mr. loppujen lopuksi pääsi kotiin ja sammui sohvalle ja unissaan tiesi  sitten kertoa, että teidän lapset on ihania! Siis mitä? Suu loksahti auki.  Monta päivää oon yksikseen mietiskellyt ja paininut tän lapsi asian kanssa ja otin ehkä hieman pienestä niitit, mutta se vaan kirpaisi. Kauhea itku-raivari-kohtaus ihan ilmasta temmottu tottakai, mutta tulipahan tehtyä! Luulen, että kohtaus oli tehnyt tuloaan jo pitkään ja odotti vaan sopivaa hetkeä. Siinä sitten toisiamme sätittiin ja syyteltiin, onneksi kaikesta muusta , kun tästä lapsi asiasta. Olis muuten ollu pahemman kerran aika morkkis molemmilla aamulla.

No ilma raikastui ja aamulla muo odotti kaunis iso kukka kimppu. Kimpussa on reunoilla saniaisia, punasia ruusuja ja jotain pieniä vaaleanpunaisia kukkia ja keskellä isoja valkoisia liljoja. Ihanaa. Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin.