Tänään jännittää. Ihan kauheasti. kp 33. Olen huolestunut, koska kierrot ovat pitkiä. Tänään pitäisi menkat alkaa. Merkit on selviä, vatsa on turvoksissa, rintoja aristaa ja kipristää vatsassa. Selväähän se on. En taaskaan ole raskaana. Tein heti silmät aukastuani testin. Testi oli halpatesti ja sitä on hiukan hankalampi tulkita. Negaa näytti.

Kurkistin kuitenkin uudestaan testiä, ihan oman rauhan vuoksi vain. Tutkin sitä liian myöhään ja nyt siinä näkyi kaksi viivaa. EI tästä mitään rauhaa tullut, enemmän vain sekosi pää. Voisinko olla raskaana. Voisinko todella.

Tänään huomaan taas, kuinka minussa olevaa kaksi  persoonaa eivät tule toimeen keskenään.

Tämä toinen tietää varmasti, että nyt on aika soittaa klinikalle ja varata uusi aika. Kaikki merkit viittaavat siihen, että en todellakaan ole raskaana ja on tyhmää edes toivoa sitä. Se on järki minä.

Sitten on tämä toinen persoona, joka toivoo ja rukoilee, että olisin raskaana. Ja ensimmäiseen tippaan asti uskoo siihen täysin sieluin. Tämän mielestä merkit viittaavat siihen, että olen raskaana. On maha turvoksissa ja rintoja aristaa ja on nälkä heti aamusta. Tämä on tunne minä.

Tällä hetkellä en jaksa uskoa kumpaakaan ja yritän sysätä ajatukset pois kauas minusta. Mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän sekoan ja sitä enemmän tulen taas pettymään, niin kuin aina kuukauden tiettynä päivänä. Huomenna tiedän jo paljon enemmän. Olen tippunut jälleen kerran korkealta ja tosi kovaa, mutta olen myöskin noussut sieltä pää pystyssä jatkamaan uuteen päivään.

Huomiseen.