Ensimmäistä kertaa elämässäni.. tai ainakin hyyyvin pitkään aikaan olen mielelläni menossa katsomaan vastasyntynyttä vauvaa viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että ihan ihan oikeasti voi olla onnellinen toisen puolesta ja iloita yhdessä. Ensimmäistä kertaa en ole kateellinen. Minun ei myöskään tarvitse kaivaa esiin roolia eikä teko hymyä. Minun ei tarvitse esittää mitään.

On jotenkin todella outoa. Tämä uusi tunne. Wau!

Ei muuta, kun nokka kohti naisten "varpajaisia"...