Long time no see.. Olen kyllä vieraillut sivuilla, ei vaan jotenkin ole tullut kommentoitua. Tai no, ei ole tullut komentoitua, kun ei enää uskalla kertoa myötätunnostaan ja ymmärryksestään muita lapsettomia kohtaan niinkuin ennen. En halua enää sanoa; että tiedän miltä tuntuu, vaikka tietäisinkin.. koska olenhan itse raskaana. Ennen kuuluin lapsettomiin ja yht äkkiä en tiennyt mihin kuuluin. Onneksi uskaltauduin avautumaan tunteistani haaun blogissa ja huomasin ettei tässäkään tilanteessa tarvitse olla yksin. Virtuaali maailmasta löytyy kyllä kohtalo tovereita aivan varmasti. Vieläkin löydän itseni välillä matkan varrelta etsimässä paikkaani. Tiedostan kuitenkin nyt sen, että meitä on löytynyt ryhmä lapsellisia lapsettomia ja olemme ihan yhtä hullussa elämän myllerryksessä kuin aikasemminkin, olemme vain siinä hyvin eri tavalla... 

Asiasta sitten seinään suoraan...

Ihan mieletön fiilis! Ensimmäinen ultra on takana ja ei sitä pysty sanoin kuvailemaan kuinka helpottunut olo on ja onnellinen ja innostunut ja sekava! IHANAA!!!! En ole eläessäni ollut näin onnellinen, kyynel siinä tuli silmä kulmaan, kun monitorista näkyi meidän ihan pienen pieni rakkaan alku. Ihan uskomatonta. Ei riitä sanat kertomaan *huokaus*. Näin selvästi, kuinka pienokainen nosti kädet ilmaan ja tuuletti *ROCK ON*. Kaikista vastoin käymisistä huolimatta tänään uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja siksi juuri sinä kasvat vatsassani.